Huuliharpun soitinperheeseen kuuluu monen monta toinen toistaan kiehtovampaa mallia. Yleisin niistä on ylivoimaisesti diatoninen 10-reikäinen bluesharppu. Uusia malleja ja innovaatioita syntyy kuitenkin jatkuvasti lisää.
Diatoninen bluesharppu
Tämä malli on tunnetusti huuliharppujen ns. kantaisä. Siinä on kymmenen reikää, joista jokaisessa on yksi imu- ja yksi puhalluskieli. Bluesharpusta on myös olemassa useamman reiän omaavia malleja. Bluesharpun sointi on melko kirkasta ja erottuva, joten se ei useimmiten peity akustisten pienten yhtyeiden alle.
Tavallisella duurivireisellä bluesharpulla saadaan puhaltaessa useampaan reikään kerralla I-asteen sointu, joka C-duuriharpulla on C-duuri. Imulla taas saadaan rei’istä 1-4 imemällä V-asteen sointu eli C-harpulla G-duuri. Bluesharppu on usein viritetty luonnolliseen tai luonnollisen ja tasavireisen välillä olevaan ns. kompromissivireeseen, jolloin siitä saatavat soinnut soivat hyvin.
Duurivireisiä diatonisia blueshuuliharppuja valmistetaan kaikissa sävellajeissa. Diatonisia 10-reikäisiä huuliharppuja on myös mollivireisinä, sekä muissa erikoisvireissä.
Yhdestä duuriviritteisestä bluesharpusta on mahdollista soittaa ilman taivutustekniikkaa seitsemän erilaista modaalista asteikkoa. Eri astekoiden soittamista kutsutaan yleisesti soittamiseksi eri asemista.
C-duurivireinen diatoninen 10-reikäinen bluesharppu
Kromaattinen huuliharppu vaihtajamekanismilla
Kromaattinen huuliharppu kehitettiin 1920-luvulla ja nousi nopeasti suosioon jazzmusiikin piireissä. Sen kolmioktaavisessa mallissa on 12 reikää, joita jokaista kohden on neljä kieltä. Kromaattisen harpun vaihtajamekanismi kuitenkin ohjaa ilman vain yhdelle imu-puhalluskieliparille kerrallaan.
Kromaattisessa huuliharpussa jokaisen oktaavin kielijärjestys on samanlainen kuin diatonisen bluesharpun keskimmäisessä oktaavissa. Tästä johtuen kromaattisesta harpusta on soitettavissa harpun ensimmäisen asteen duuriasteikko jokaisessa oktaavissa ilman taivutustekniikan käyttöä. Kielijärjestyksen vuoksi harpun perussävel (C-harpussa C) on oktaavien vaihdospaikassa aina kahdessa vierekkäisessä reiässä. Kromaattisen harpun yleisin viritys on C.
Kromaattinen harppu viritetään tasavireiseksi, joten siitä saatavat soinnut eivät soi yhtä puhtaasti kuin bluesharpussa. Kromaattisen huuliharpun toiminta perustuu vaihtajamekanismin lisäksi myös sen sisältämiin muovisiin venttiililäppiin, jotka vaikuttavat osaltaan sen sointiin, sekä soitettavuuteen. Kromaattisen harpun sointi on venttiililäppien ilmatiiviyden ansiosta kirkas. Venttiililäpät estävät kuitenkin kokonaisvaltaisen taivutustekniikan käytön. Sen kielet taipuvat hieman, mutta vain alle puolisävelaskeleen.
A-duurivireinen kromaattinen huuliharppu (Suzuki-merkkinen)
Parikieliset huuliharput
Parikielisissä huuliharpuissa yhtä säveltä tuottaa samaan aikaan kaksi eri kieltä. Niissä kampa on jaettu poikittaissuunnassa kahteen riviin. Koska ilma kulkee niissä samaan aikaan kahteen reikään, ovat taivutustekniikat niillä huomattavasti hankalampia kuin bluesharpulla. Parikielisiä huuliharppuja on kahdentyyppisiä: tremoloviritteisiä ja oktaaviviritteisiä.
Tremoloviritteisissä harpuissa yhtä säveltä tuottaa kaksi samaan aikaan soivaa hieman eri korkeudelle viritettyä kieltä. Esimerkiksi matalimpien samaan aikaan soivien kielien korkeusero on noin 4-8 hertsiä. Samaan aikaan soivat kaksi hieman eri vireistä kieltä luovat sointiin huojuvankaltaisen tremolo-tehosteen. Tremoloviritteisiä harppuja valmistetaan sekä yksi- että kaksipuolisina. Yleensä kaksipuolisen tremoloharpun sävellajit ovat kvintin päässä toisistaan esim. C-duuri ja G-duuri. Suomessa suosittuja ovat olleet kuitenkin mallit, joissa toisella puolella on duurin sijaan molli esim. parina voivat olla a-molli ja C-duuri.
Parikielinen tremoloviritteinen Echo-huuliharppu
Oktaavivireinen huuliharppu on rakenteeltaan melko samanlainen kuin tremoloharppu. Siinä soiva sävelpari on kuitenkin toisistaan kauempana: oktaavin päässä. Tämä tuottaa melko tukevan soinnin, joka muistuttaa hieman yksirivisen haitarin oktaavi-äänikertaa.
Suomessa yleisin oktaaviviritteinen malli on Hohnerin valmistama Comet-malli. Oktaaviviritteisiä huuliharppuja löytyy tremoloviritteisen tapaan myös kaksipuolisena, jolloin sävellajiparit ovat kvintin päässä toisistaan esim. C/G.
Parikielinen oktaaviviritteinen Comet-huuliharppu
Sointuhuuliharput
Sointuhuuliharput ovat erityisesti sointusoittoon tarkoitettuja huuliharppuja. Niillä melodian soitto on huomattavasti kömpelömpää kuin muillla huuliharpuilla (pl. bassohuuliharppu). Yleisimmät sointuhuuliharput ovat pitkän mallinen sointuhuuliharppu ja Harmonetta.
Pitkä sointuhuuliharppu koostuu useista soinnuista, jotka saadaan soittamalla sitä eri paikoista imuin ja puhalluksin. Joissain malleissa harppu jakautuu kahteen saranalla toisiinsa liittyvään päällekkäiseen osaan. Esimerkiksi Hohnerin Chord 48:lla pystyy soittamaan 48 erilaista sointua sisältäen duuri, mollit, duurien ylinousevat, vähennetys ja seiskasoinnut.
Harmonetassa on päällä näppäimet, joista jokainen edustaa yhtä säveltä. Niitä painamalla saadaan yksi sävel kolmesta eri oktaavista riippuen puhallus- ja imupaikasta. Harmonetassa puhallus ja imu tuottavat aina saman sävelen tai soinnun. Harmonetan näppäinrakenne mahdollistaa duuri ja mollisointujen lisäksi myös sointujen soiton ilman terssiä, sekä monimutkaisimpien sointujen soiton kuten nelisoinnut ja vähennetyt soinnut. Harmonetan toiminnan takaavat venttiililäpät estävät taivutustekniikan tällä soittimella.
Sointuhuuliharppu ”Harmonetta”
Bassohuuliharput
Bassohuuliharpun toiminta eroaa muista huuliharpuista siinä, että sitä soitetaan ainoastaan puhaltamalla. Sen äänet on sijoitettu kahteen saranalla toisiinsa kiinnittyvään päällekkäiseen runkoon ja sen puhallusreikien soinnin tuottaa kaksi samanaikaisesti soivaa kieltä. Samanaikaisesti soivat kielet on viritetty oktaavin päähän toisistaan. Bassohuuliharpun soittotuntuma eroaa sen kielien suuren koon vuoksi muista huuliharpuista ja muihin harppuihin tottuneelle voi olla aluksi vaikea saada kaikkia parikieliä soimaan.
Hohnerin valmistama Bassohuuliharppu
Tämä malli on tunnetun huuliharpisti Brendan Powerin kehittämä malli, jossa on erityisellä kopalla yhdistetty toisiinsa kaksi huuliharppua, joiden välillä voidaan vaihdella vaihtajamekanismilla. Nämä kaksi huuliharppua voivat olla joko diatonisia bluesharppuja tai kromaattisia harppuja. Kahden yhdistetyn harpun yhdistelmillä ei ole rajaa, joten mahdollisuuksia on melkein rajattomasti. Yksi mielenkiintoinen yhdistelmä on Brendan Powerin nimeämä QuarterToneChromatic (vapaa suomennos: neljäsosaintervallihuuliharppu/mikrointervallihuuliharppu), jolla pystytään soittamaan ns. mikrointervalleja ketterästi.
Lähteet:
Brendan Power. http://brendan-power.com/ Katsottu 11.6.2016.
Jouko Kyhälä. 2007. Huuliharpun taipuisat kasvot. Kirjallinen työ: Vaaksan matkalla – diatonisen huuliharpun uudet mahdollisuudet. (Tohtorityö)