Välystämisellä (engl. embossing) tarkoitetaan kielen ja kieliaukon välin ilmatiiviyden parantamista.Välystäminen vaikuttaa merkittävästi soittotuntumaan, erityisesti taivutustekniikoiden käyttöön. Huuliharppujen kielet ja kielilaatat valmistetaan tehtaalla sarjatyönä, jolloin kielen ja kielilaatan ilmatiiviyden kontrollointi soitinkohtaisesti ei ole mahdollista. Tehdasvalmisteisen harpun välysten tiiviys riittää peruskäyttöön, mutta edistyneempien soittotekniikoiden sujuvaan käyttöön se ei riitä.

Välystäminen vähentää ilman vuotoa kielen ohi, jolloin suurempi osa ilmavirrasta saadaan hyötykäyttöön eli liikuttamaan kieltä. Välyksen tiiviydellä on suuri vaikutus erityisesti ylitaivutustekniikoiden käytössä, jossa kielilaatan ja kielen välyksen hyvä säätö auttaa merkittävästi. Välystäminen auttaa myös tavallisia taivutuksia, sekä muuttaa harpun sointia hieman tummemmaksi ja muhkeammaksi.

Valopöytää vasten

erottuu selvästi kielen ja kieliaukon välys. Välystämällä sitä pienennetään, jolloin kieli reagoi paremmin ilmavirtaan. Tarkistettaessa välyksen tiiviyttä silmämääräisesti, kannattaa sulkea toinen silmä ja katsoa kielilaatan tarkasteltavaa kieltä 90 asteen kulmassa, sekä painaa kieltä hieman kieliaukon sisään.

Välystämiseen on useita eri keinoja, joista esittelen tässä kaksi.

Huom! Huuliharpun säätö mm. välystäminen omalla vastuulla!

Välystäminen työtavalla #1:

Tarvittavat työkalut: teräksinen, pallopäinen äänirauta, lasileikkuri tai Seydelin ”Setup tool”, rakotulkki, kielennostin ja öljyä (esim. slide-öljy).

Välystäminen työtavalla #2:

Tarvittavat työkalut: Seydelin ”Setup tool”, rakotulkki, kielennostin ja öljyä (esim. slide-öljy).

Kielilaatat irrotetaan kummassakin välystämisvaihtoehdossa kammasta. Mainitsemani Seydelin ”Setup tool” voidaan korvata jollain vastaavalla muun valmistajan työkalulla.

Työvaiheet työtapa #1:

Teräksisen ääniraudan palloa vedetään edestakaisin kieliaukon ja kielen päällä melko voimakkaasti painaen, jolloin kieliaukon reunat alkavat taipua sisäänpäin tiivistäen välystä. Ääniraudalla voi työstää 2/3 kielen pituudesta kärjen suunnasta laskien, sillä liian läheltä juurta painaessa saattaa kieli painua mutkalle.

Tätä jatketaan, kunnes kieli tarttuu kiinni kieliaukon reunaan tai välys näyttää muuten riittävän tiiviiltä. Tiiviyttä voi tarkistaa valopöytää tms. valonlähdettä vasten tai rakotulkin 0,2 millimetrin paksuisella levyllä. Jos rakotulkki mahtuu suorassa (90 asteen) kulmassa kielen ja kieliaukon väliin, saattaa välys olla vielä melko suuri.

Jäljellä oleva 1/3 kieliaukon reunoista työstetään käyttäen työkaluna lasileikkuria tai Seydelin ”Setup toolia”. Työkalulla painetaan voimakkaasti kieliaukon suuntaisesti viiltoja kieliaukon reunan viereen. Tällöin kieliaukon reuna painuu vähitellen sisäänpäin. Ennen viiltojen tekemistä kasta työkalun pää öljyssä. Tämä saa kielilaatan metallin hieman pehmenemään ja tekee työskentelystä helpompaa. Tässä vaiheessa on syytä olla varovainen ettei työkalu lipsahda vahingosa viiltämään kieltä. Tarpeeksi vahva viilto saattaa rikkoa kielen kerralla.

Kieliaukon reunojen painuessa sisäänpäin syntyy aukkoon pieniä epätasaisuuksia, joihin kieli saattaa tarttua helposti kiinni aiheuttaen särisevän soinnin sekä vaikuttaen vireeseen. Epätasaisuuksia saadaan poistettua käyttämällä apuna rakotulkin ohuinta (0,05 mm) laattaa, jolla hiotaan kieliaukon reunojen sisäpinnat tasaisiksi. Hiomista jatketaan siihen asti, kunnes kieli pääsee taas vapaasti soimaan kieliaukossa.

Tarvittaessa voi kielen kulmat pyöristää kevyesti viilaamalla, jotta nämä eivät tartu välystettyyn ahtaaseen kieliaukkoon. Jos kielikulmaa haluaa laskea mahdollisimmman alas, voi kielilaataan tehdä pyöreällä viilalla ”pystykorvat”, jotka vaikuttavat ilmavirran käyttäytymiseen kielen kärjessä. Punaisella merkittyihin kohtiin tehdään viillot lasileikkurilla tai Seydelin Setup toolilla.

Välystäessä kieli saattaa painua mutkalle kieliaukon sisään, jolloin se täytyy palauttaa takaisin sopivaan asentoon.

Muista poistaa öljy kielilaatasta työskentelyn jälkeen!

Työvaiheet työtapa #2:

Seydelin Setup toolia työkaluna käyttäen tehdään voimakkaasti painaen viiltoja kieliaukon juuren viereen. Työstettävä alue on kielen juuresta alkaen 1/3 kieliaukon pituudesta. Tällöin kieliaukon reuna painuu vähitellen sisäänpäin.

Ennen viiltojen tekemistä kasta työkalun pää öljyssä. Tämä saa kielilaatan metallin hieman pehmenemään ja tekee työskentelystä helpompaa. Tarkista välillä rakotulkin 0,2 mm paksuisella laatalla sekä silmämääräisesti valopöytää tms. vasten onko välys tiivistynyt. Jos rakotulkin laatta ei mahdu suorassa (90 asteen) kulmassa liikkumaan välyksessa, on tulos todennäköisesti jo melko hyvä. Tässä vaiheessa on syytä olla varovainen ettei työkalu lipsahda vahingosa viiltämään kieltä. Tarpeeksi vahva viilto saattaa rikkoa kielen kerralla.

Tässä välissä on hyvä kokeilla mahtuvatko kielet soimaan kielilaatassa uudenkokoisessa kieliaukossa. Aseta kielilaatat oikeille paikoilleen kamman ympärille ja kokeile soittaa työstettyjen kieliaukkojen kieliä. Jos kieli sirisee, on kieliaukkoon jäänyt epätasaisuuksia. Epätasaisuuksia saadaan poistettua käyttämällä apuna rakotulkin ohuinta (0,05 mm) laattaa, jolla hiotaan kieliaukon reunojen sisäpinnat tasaisiksi. Hiomista jatketaan siihen asti, kunnes kieli pääsee taas vapaasti soimaan kieliaukossa. Tarkista tarkasti että kielilaatta on kohdillaan kamman päällä kun kokeilet soittaa kieliä välystyksen aikana, sillä hieman väärässä paikassa oleva kielilaatta jo itsessään aiheuttaa sirisevän soinnin vaikka kieliaukko olisikin aivan tasainen.

Jäljellä oleva kielen kärjen suunnasta alkava 2/3 kieliaukon reunoista työstetään käyttäen samaa työkalua kuin ensimmäisen 1/3:n kanssa. Nyt ei kuitenkaan tehdä viiltoja kieliaukon viereen vaan painetaan maltillisesti työkalulla kieliaukon päältä ja liikuttaen sitä pitkin kieliaukon pituutta. Ennen työstämistä kasta taas käytettävä osa työkalusta oljyssä. Työstäminen tapahtuu nyt kielen kärjestä alkaen 2/3 alueelta kieliaukon pituutta. Huomaa että painamiseen ei tarvitse käyttää nyt niin paljon voimaa kuin ensimmäistä 1/3-aluetta työstäessä, sillä kieliaukon metalli taipuu tällä tavalla helpommin.

Tätä jatketaan, kunnes kieli tarttuu kiinni kieliaukon reunaan tai välys näyttää muuten riittävän tiiviiltä. Tiiviyttä voi tarkistaa valopöytää tms. valonlähdettä vasten tai rakotulkin 0,2 millimetrin paksuisella levyllä. Jos rakotulkki mahtuu liikkumaan suorassa kulmassa kielen ja kieliaukon välissä, saattaa välys olla vielä melko suuri.

Kieliaukon reunojen painuessa sisäänpäin syntyy aukkoon pieniä epätasaisuuksia, joihin kieli saattaa tarttua helposti kiinni aiheuttaen särisevän soinnin sekä vaikuttaen vireeseen. Epätasaisuuksia saadaan poistettua käyttämällä apuna rakotulkin ohuinta (0,05 mm) laattaa, jolla hiotaan kieliaukon reunojen sisäpinnat tasaisiksi. Hiomista jatketaan siihen asti, kunnes kieli pääsee taas vapaasti soimaan kieliaukossa.

Tarvittaessa voi kielen kulmat pyöristää kevyesti viilaamalla, jotta nämä eivät tartu välystettyyn ahtaaseen kieliaukkoon. Jos kielikulmaa haluaa laskea mahdollisimmman alas, voi kielilaataan tehdä pyöreällä viilalla ”pystykorvat”, jotka vaikuttavat ilmavirran käyttäytymiseen kielen kärjessä. Punaisella merkittyihin kohtiin tehdään viillot lasileikkurilla tai Seydelin Setup toolilla.

Välystäessä kieli saattaa painua mutkalle kieliaukon sisään, jolloin se täytyy palauttaa takaisin sopivaan asentoon.

Muista poistaa öljy kielilaatasta työskentelyn jälkeen!

Lähteet:

Filip Jers. 2013-2014. Soittotuntien kirjalliset ja videoidut muistiinpanot.

Koorn, T. 2004. Overblow Technique on the Diatonic Harmonica. Overblow.com -sivusto 14.4.2004. Viitattu 11.12.2015. http://www.overblow.com/?menuid=116

Jouko Kyhälä. 2007. Huuliharpun taipuisat kasvot. Kirjallinen työ: Vaaksan matkalla – diatonisen huuliharpun uudet mahdollisuudet. (Tohtorityö)

Janne Ojajärvi. 2011-2016. Muistiinpanot käytännön opetustyöstä.