Kielikomppaus

Huuliharpun soitossa on hieno mahdollisuus säestää soittamaansa melodiaa samanaikaisesti soitettavalla sointusäestyksellä. Tätä kutsutaan myös kielikompiksi. Kielikomppaus onnistuu kaikilla kieliansatseilla. Kielikomppausta ovat suosineet soitossaan etenkin suomalaiset pelimannisoittajat.

Kielikomppauksessa soittaja soittaa jollain kieliansatsilla melodiaa yksiäänisesti ja nopealla liikkeellä siirtää kielen pois paikaltaan, sekä palauttaa sen välittömästi takaisin peittämään. Hetken aikaa soi melodian kanssa samanaikaisesti sointu. Sointusäestyksen päällä melodiaääni jatkaa sointiaan tasaisesti aivan kuin itsenäisenä kompista erillisenä elementtinä.

Kielikompin harjoittelussa kannattaa keskittyä siihen, että hengitys ei tee muutoksia kompin rytmissä. Tarkoitus on pitää ilmavirta koko ajan tasaisena, jolloin rytmitys syntyy ainoastaan kielen liikkeistä.


Kielikomppaus-esimerkki

4-osakomppinuottikuva
Kielikomppia neljäsosille

Lähteet:

Jouko Kyhälä. 2007. Huuliharpun taipuisat kasvot. Kirjallinen työ: Vaaksan matkalla – diatonisen huuliharpun uudet mahdollisuudet. (Tohtorityö)

Janne Ojajärvi. 2011-2016. Muistiinpanot käytännön opetustyöstä.

%d bloggers like this: