Yksiääninen soitto

Ensimmäinen henkäys huuliharppuun tuottaa todennäköisesti useimmilla soittajilla useamman sävelen sisältävän soinnun. Yksittäisten äänien soittaminen puhtaasti onkin ensimmäinen aloittelevan huuliharpistin haaste. Yksiäänisen soittoon on monia erilaisia tekniikkaa eli ansatsia. Kussakin on etunsa ja rajoitteensa, joten mikään ei ole toistaan parempi. Tällä sivustolla käsittelen huuliansatsia sekä erilaisia kieliansatseja.

Soittajan on hyvä tiedostaa, että suun tilavuus vaikuttaa äänien syttyvyyteen ja sävelten sointiin. Usein huuliharpun imusävelien soittamista kuvaillaan imemiseksi, vaikka käytännössä se onkin useimmiten lähempänä sisäänhengittämistä. Perusajatuksena on se, että matalat äänet vaativat suuremman suun sisätilan ja korkeat pienemmän. Matalia ääniä soittaessa suun sisätila vastaa suunnilleen samaa mitä se on sanoessa vokaaleja A ja U. Korkeampia ääniä soittaessa suun sisätilan muoto siirtyy koko ajan enemmän vokaalin I suuntaan. Sopivaa suun tilavuutta voi etsiä laulamalla tai viheltämällä sävelen, jota soittaa. Suu hakeutuu sitä kautta lähelle huuliharpun äänen vaatimaa tilaa.

Huuliansatsi

Kieliansatsi

Liuku ”uu”-vokaalista vokaaliin ”ii”