Hengitys

Huuliharppu on puhallinsoitin, joten hengityksellä ja hengitystekniikalla on suuri rooli sen soitossa. Hyvä pitkä hengitys lähtee palleasta asti kohti keuhkojen yläosaa. Ulos hengittäessä ilma pusketaan ulos keuhkojen alaosasta alkaen. Tehokasta hengitystekniikkaa voi harjoitella esimerkiksi soittamalla pitkiä ääniä keskittyneesti tarkkaillen.

Palleasta puskevan hengityksen lisäksi huuliharpun soitossa käytetään myös läähätyksenomaista hengitystä, joka tulee ajankohtaiseksi nopeissa melodiakuvioissa joissa imu- ja puhallusäänet vuorottelevat tiheään.

Monissa kappaleissa esiintyy imu- ja puhallusääniä epätasaisessa suhteessa. Tällöin alkavat keuhkot ennen pitkään olla täpötäynnä tai tyhjillään. Tämän takia soittajan on hyvä oppia käyttämään nenää ”varoventtiilinä”, eli sen kautta voi päästää ylimääräistä ilmaa keuhkoista pois puhallusäänien aikana, tai imun aikana nenän kautta voi ottaa lisää ilmaa keuhkoihin. Tämä ei kaikilla soittajilla onnistu aluksi automaattisesti, mutta on mahdollista oppia. Nenän ilmakanavan hallinta on tärkeää myös taivutustekniikoiden käytössä.

 

Lähteet:

Jouko Kyhälä. 2007. Huuliharpun taipuisat kasvot. Kirjallinen työ: Vaaksan matkalla – diatonisen huuliharpun uudet mahdollisuudet. (Tohtorityö)

Janne Ojajärvi. 2011-2016. Muistiinpanot käytännön opetustyöstä.

%d bloggers like this: