Taivutus

Taivutusäänellä (engl. bend, bend note) tarkoitetaan ilmiötä, jossa soittaja suunsa tilavuutta ja muotoa muuntelemalla voi laskea soitettavan äänen sävelkorkeutta portaattomasti tietyn verran. Huuliharpun rakenteesta johtuen soittajan puhaltama ja imemä ilmavirta on aina tekemisissä kahden kielen kanssa kerrallaan: puhalluskielen ja imukielen. Tämä tehoste on esiintyy usein varsinkin bluesmusiikissa.

Taivuttaminen on tekniikka joka vaatii aikaa ja harjoittelua. Ensimmäinen onnistunut taivutus voi onnistua joko ensimmäisenä harjoittelupäivänä tai sitten vasta puolen vuoden kuluttua. Ensimmäinen taivutus on palkitseva ahaa-elämys, jonka jälkeen yritetään saada se aikaiseksi uudestaan ja uudestaan. Ennen pitkää taivutuksen tekniikan perusteet tallentuvat lihasmuistiin, jolloin tekniikkaa voi hioa aina loputtomiin saakka.

Soitossa, jossa ei käytetä taivutuksia, kieli värähtelee kieliaukkoon päin. Tätä ilmiötä australialainen akustiikan tutkija Robert Johnston nimellä “Closing reed” eli sulkeutuva kieli. Taivutustekniikkaa käytettäessä kieli alkaakin värähdellä kieliaukosta poispäin. Tätä Robert Johnston kutsuu nimellä ”Opening reed” eli aukeava kieli.

Esimerkiksi sisäänhengittäessä reikään voikin siis puhalluskieli värähdellä, mitä sen normaalilla imutekniikalla ei pitäisi tehdä. Tällöin esimerkiksi C-vireisen bluesharpun imuaukosta, josta normaalisti sisään hengittäessä saisi äänen D, voi taivuttamalla saada puolisävelaskelta matalamman s’velen C#. Joistain rei’istä pystytään säveltä laskemaan yhäkin matalammalle. Taivutuksia voidaan tehdä normaalilla taivutustekniikalla tietyistä rei’istä imemällä ja tietyistä puhaltamalla. (Kyhälä & Träskelin 2009, 82.) Lisäksi on olemassa haastavampi ylitaivutustekniikka, jonka avulla on mahdollista tehdä taivutus jokaisesta puhallusaukosta sekä imulla, että puhalluksella (Koorn 2004).

Taivutustekniikoiden opetuksessa mielikuvaharjoituksilla on erityisen tärkeä rooli. Huuliharpunsoiton opettajan on haastavaa näyttää selkeästi, miten esimerkiksi kurkkua kiristetään tai kielenkantaa nostetaan. Onneksi suun sisällä tapahtuu samanlaisia asioita myös silloin kun puhumme toisillemme tai teemme suullamme jotain muuta arkista. Tästä johtuen huuliharpun soiton opetuksessa on luontevaa hyödyntää joidenkin vokaalien ja äänteiden käyttöä. (Kyhälä & Träskelin 2009, 85-86.)

David Barrett vertaa taivutustekniikkaa polkupyörällä ajamiseen: Kun sen kerran oppii, se tulee automaattiseksi osaksi sinua, jolloin sinun ei tarvitse enää ajatella sitä tai keskittyä siihen. Polkupyörän lisäksi hän käyttää auttavana mielikuvana myös autoa: Kun ajat autoa, tarvitset kaksi elementtiä: auton ja kovan autotien jonka päällä ajat. Kova kitalaki on kuin autotie. Kun autotie antaa autolle kovan alustan liikkua, kova kitalaki antaa kielellesi pinnan jota vasten liikahdella. (Barrett 1994, 9-13.) Tämä kuvaa hyvin kielen liikkeiden keskeistä asemaa taivutuksien hallinnassa.

Ihmiskehoa läheisempi esimerkki mielikuvaharjoituksesta on pirtelön juonti pillillä. Kuvittele pirtelön olevan erittäin tiheää ja lopulta imiessäsi pillin päähän tarttuu jäätelökimpale. Tällöin imuun tarvitaan lisää painetta ja syntyy tukkoinen imuääni. Tämä imuääni edustaa taivutusta. (Ball 1996, 17.)

Monien taivutuksia käyttävän huuliharpun soittajien suosima on mielikuva jousen vetämisestä. Kun ääntä taivutetaan alaspäin, tuntuu kuin se pyrkisi koko ajan takaisin taivuttamattomaan lähtösäveleen. Tästä syntyy tunne, että soittaja vetää ääntä jousen tavoin alaspäin. Pitääkseen äänen taivutetulla sävelkorkeudella, täytyy suuhun syntynyttä ”vetoa” ylläpitää, tai muuten jousi ponnahtaa takasin ylös. (Kyhälä & Träskelin 2009, 88.)

Mielikuvien lisäksi taivutustekniikan harjoittelussa voi käyttää muutamia vokaaleja. Esimerkiksi C-vireisen blueshuuliharpun neljännen reiän suoraa imuääntä soitettaessa suun asento vastaa vokaalia I. Tällöin kieli lepää suun pohjalla ja sen kärki koskettaa kevyesti alahampaita. Taivutettaessa ääntä matalammaksi, tulee suun asento muuttaa vastaamaan U-vokaalia. Samalla suun sisätila kapenee ja kieli liikkuu hieman taaksepäin irroten alaetuhampaista. Puhallustaivutuksissa taas voi käyttää taivuttamattomaan ääneen vokaalia E ja taivutettuihin vokaaleja I ja Y. Näistä vokaalissa I sävel taipuu alaspäin puolisävelaskeleen ja vokaalissa Y kokosävelaskeleen (Kyhälä & Träskelin 2009, 86). Myös muita vokaaleja on käytetty apuna. Tom Ball käyttää oppaassaan ”Source book for Sonny Terry” imutaivutuksiin äänteitä ”oo-i” ja David Barrett äänteitä ”ii-o”. Barret mainitseekin että jos kyseiset vokaalit eivät toimi jonkun kohdalla, voi käyttää vaihtoehtoisia vokaaleja. (Ball 1996, 17; Barrett 1994, 14.)

Omassa opetuksessani käytän apuna seuraavanlaisia mielikuvaharjoitteita:

1. Ota huuliharpusta mahdollisimman ilmatiivis ote huuliansatsilla reiästä 1, 2, 3 tai 4. Varmista että huuliharppu on tarpeeksi syvällä suussa ilmatiiviyden maksimoimiseksi. Jollekin reiän 1. imutaivutus voi olla se helpoin. Toisille taas esim. reiän 2., 3., 4. tai 6.

2. Muotoile suu vokaaliin ”ii”.

3. Ajattele että juot pillillä paksua pirtelöä, joka sijaitsee edessäsi suuhusi nähden hieman alaviistossa. Paksun pirtelön juomiseen tarvitset enemmän imupainetta kuin vaikka limonadin juontiin. Imupainetta saat lisättyä kaventamalla kurkun ilmakanavan leveyttä. Voit kokeilla kaventaa sitä esim. ottamalla ensin konsonantin ”K”, jonka aikana kurkku on täysin suljettu. Sen jälkeen avaa kurkkua hieman. Ajattele että avaat kurkkuasi vain millimetrin tai pari. Juuri niin vähän että ilma alkaa vaivalloisesti virrata kapeaa reittiä pitkin kohisten.

4. Voit vähentää imupainetta hetkeksi. Sitten ajattele, että pillin päähän tarttuu pirtelöstä sulan jäätelön pala. Tällöin sinun täytyy nostaa imupainetta mahdollisimman paljon, että jäätelönpala suostuisi kulkeutumaan pillin läpi suuhusi. Samaan aikaan muuta vokaali ”ii” vokaaliksi ”uu”. Kokeile vokaalin ”uu” eri ”syvyyksiä”. Matalimmat taivutukset esim. reiän 3. imulla vaativat syvemmän ”uu”-vokaalin kuin saman reiän korkeammat taivutukset. Syvemmässä ”uu”-vokaalissa kielen kantaa siirtyy lähemmäksi nielua.

5. Voit kokeilla myös lisätä ”uu”-vokaalin aikana soiton voimakkuutta eli imeä kovempaa.

6. Voit kokeilla myös lisätä ”uu”-vokaaliin alukkeita esim. ”gu” tai ”ga”.

7. Tee mielikuvaharjoitus ensimmäisenä ilman soitinta ja pyri kuvittelemaan suuhusi pilli huuliharpun sijaan. Yritä säilyttää tämä mielikuva myös kun tuot huuliharpun huulillesi. Jos mielikuva herpaantuu, saattaa huulien asento melko tiedostamattakin palata tavanomaiseen soittoasentoon.

(Ojajärvi 2015.)

 


C-duuriharpun 4-reiän taivuttamattomat sävelet ja imutaivutus


C-duuriharpun kaikki sävelet taivutuksineen (ilman ylitaivutuksia)

 

Lähteet:

Ball, Tom. 1996. A source book of Sonny Terry licks. Anaheim Hills: Centerstream publications.

Baker, Steve. 1995. The Harp handbook. Lontoo: Wise.

Barrett, David. 1994. Building harmonica technique. Pacific: Mel Bay Publications.

Koorn, T. 2004. Overblow Technique on the Diatonic Harmonica. Overblow.com -sivusto 14.4.2004. Viitattu 16.6.2016. http://www.overblow.com/?menuid=116

Jouko Kyhälä. 2007. Huuliharpun taipuisat kasvot. Kirjallinen työ: Vaaksan matkalla – diatonisen huuliharpun uudet mahdollisuudet. (Tohtorityö)

Jouko Kyhälä & Jimmy Träskelin. 2009. Pelti polskia laulaa – Kansanmusiikkia blues-huuliharpulla. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.

Janne Ojajärvi. 2015. Mielikuvilla huuliharputtelua – Mielikuvaharjoitusten ja äänteiden käyttö huuliharpun soiton opetuksessa. Viitattu 16.6.2016. https://verkkolehdet.jamk.fi/openstage/2015/05/mielikuvilla-huuliharputtelua-mielikuvaharjoitusten-ja-aanteiden-kaytto-huuliharpun-soiton-opetuksessa/

Mainokset
%d bloggers like this: