Virittäminen ja juuttuneen kielen vapauttaminen

Huuliharpun kielten virittäminen

Huuliharpun vire on aina kompromissi. Kaikista sävellajeista samalla diatonisella huuliharpulla soittaessa varteenotettava virevaihtoehto on tasavireisyys. Tällöin soinnut eivät kuitenkaan soi puhtaasti. Komppia sisältävään soittoon hyvä vaihtoehto vireeksi on luonnonvire, jossa taas puhdas eri asemista soitto ei onnistu. Kaupasta uutena ostettu bluesharppu on usein valmiiksi ns. kompromissivireessä, joka on jotain tasavireen ja luonnonvireen väliltä.

Vireeseen vaikuttavat myös lämpötila, kielen pinnan kosteus, soittajan soittotapa ja suun asento. Tarkempaa virettä kohti mentäessä soittaja voi oman soittotekniikkansa parantamisen lisäksi korjailla oman soittimensa viritystä.

Epävireisten kielien viritys onnistuu suhteellisen helposti. Tosin jos kielen vire tipahtaa kerralla paljon, saattaa kieli olla jo tiensä päässä. Tällöin kyseinen kieli todennäköisesti katkeaa pian ja on vaihdettava uuteen.

Kielen viritys tapahtuu ohentamalla kieltä joko sen kärjestä tai juuresta. Kärjestä ohentamalla kielen sävelkorkeus nousee, kun taas juuresta ohentamalla vire laskee. Vireen laskeminen onnistuu myös lisäämällä kielen kärkeen hieman painoa esimerkiksi pikkiriikkinen pala sinitarraa. Kielen ohennus tapahtuu viilaamalla tai raaputtamalla.

Punaiselta alueelta viilaaminen nostaa virettä, siniseltä alueelta viilaaminen taas laskee. Vireen nostaminen tehdään viilaamalla 1/3:n alueelta kielen kärjestä. Viilaus kannattaa tehdä kielen suuntaisesti eikä poikittaisesti, sillä poikittainen liike rasittaa kieltä ja voi lyhentää kielen ikää synnyttämällä poikittaisia uria, sekä muuttaa sen sivuttaista asentoa.

Mitä enemmän virettä on aikomus muuttaa, sitä laajemmalta alueelta viilaus tulisi tehdä, jottei kieli ohenisi liikaa. Pahimmassa tapauksessa kieleen saattaa syntyä reikä.

Reuna-alueiden viilausta on syytä välttää, sillä niissä piilee kielen vahvuus ja kestävyys. Tämä korostuu varsinkin juuresta viilatessa.

Virityksen harjoittelu kannattaa aloittaa vanhalla, mahdollisesti jo käytöstä pois jääneellä huuliharpulla. Vanhat harput kannattaakin säilyttää jo varaosien takia, mutta myös huoltotoimenpiteiden harjoittelukappaleiksi, sekä mahdollisiin vire- tai säätökokeiluihin.

Ennen viritystä kieli kannattaa puhdistaa ja lämmittää. Viritystä ei kannata jatkaa pitkään kerrallaan, sillä viilatessa kieli lämpenee ja sen viritys vaihtelee lämpötilan mukana. Itse viritän yhtä kieltä kerralla maksimissaan 20 minuuttia, jonka jälkeen (jos on tarvis vielä jatkaa sen viritystä) annan sen jäähtyä muutamia minuutteja. Yleensä kieltä kannattaakin virittää vähän kerrallan ja tarkistaa vire sitten seuraavalla kerralla. Viritystä ei kannata aloittaa pitkän harjoitussession jälkeen, sillä silloin kielten pinnalle on kertynyt paljon kosteutta joka vaikuttaa vireeseen.

Joskus vire ei meinaa mennä millään kohdillee, jolloin on syytä jatkaa virittämistä joku toinen päivä. Joissain tapauksissa esim. yhtyeen kanssa soittaessa voi huuliharpisti joutua kokeilemaan erilaisia virityksiä mm. korkeiden ja matalien kielien kanssa. Joissain tapauksissa harppu voi soida yhtyeessä vireisemmin jos korkeat kielet ovat hieman viritysmittarin näyttämää korkeammassa vireessä ja matalammat hieman matalampia.

Viritysmittariin soittamisen voimakkuuden suhteen on monia eri mielipiteitä. Jotkut suosivat kovaa puhaltamista ja toiset hiljaista tai siitä väliltä. Itse soitan viritettävää kieltä viritysmittariin sillä voimakkuudella kuin tulen sitä käytännössä soittamaan.

Varteenotettavia viritysmittareita löytyy nykyään myös hyvän mikrofonin omaavista älypuhelimista ja padeista.

Työkaluja harpun virittämiseen. Vasemmalta lähtien: Hyvälaatuinen viila, tarvittavan kokoiset ruuvimeisselit, eri muotoisia kielen nostotyökalija, eri paksuisia rakotulkin mittalevyä (0,05 mm ja 0,10 mm), viritysmittari.

Imukielen virittäminen. Kielen alle asetetaan viilauksen tueksi tuki, esim. ohut rakotulkin levy.

Puhalluskielen virittäminen. Sopivan muotoisilla nostotyökaluilla kieli työnnetään kieliaukosta läpi, joka tukee kieltä viilauksen aikana. Helpompi tapa virittää puhalluskieli on irrottaa puhalluskielilaatta kammasta ja virittää kieli samoin kuin imukielet.

Juuttuneen kielen vapauttaminen

Jos kieli lakkaa soimasta voi syy siihen olla

kielen pinnalle on kertynyt paljon kosteutta joka estää sitä soimasta
kielen ja kieliaukon väliin on mennyt roska, joka estää kieltä värähtelemästä
Kielikulma on säädetty liian matalaksi
Kieli on rikkoutunut
Kieli on liikahtanut niin ettei se mahdu värisemään kieliaukossa ja osuu kieliaukon reunaan.

Tavanomaisin syy on kosteuden kertyminen kieleen, jolloin kieli on ”tukossa”. Tähän auttaa usein joko huuliharpun kopautus kämmentä vasten tai napakka imu ja puhallus useaan reikään kerralla juuttuneen kielen alueelta. Lähes yhtä tavallinen syy kielen soimattomuuteen on roska kieliaukossa. Joskus roska irtoaa soittamalla, mutta usein sen poistamiseen vaaditaan kansien avaus. Tällöin työkaluksi tarvitaan jokin kieltä pehmeämpi esine, jolla kieltä pystyy taivuttamaan kieliaukkoon päin ja toiseen suuntaan riippuen roskan paikasta. Roskan poistoon hyvä työkalu on esimerkiksi ohut 0,05mm tai 0,10mm paksuinen rakotulkin levy, joka mahtuu kielen ja kieliaukon väliin taivuttamatta kieltä.

Valoa vasten roska näkyy helpommin, sekä myös se onko kieli liian lähellä kieliaukon reunaa. Jos kieli osuu reunaan voi sitä varovasti keskittää rakotulkilla.

Huuliharpun kielilaattoja takaisin kampaan kiinnittäessä voi olla hyvä kiinnittää ensimmäisenä keskelle tulevat ruuvit ja sitten edetä kohti laitoja. Kiinnityksen aikana huuliharppua kannattaa kannatella pystyasennossa. (Lähde: Brendan Power Filip Jersin mukaan.)