Kielikulman säätäminen (engl. gapping) vaikuttaa harpun soittotuntumaan sekä soitettavuuteen. Kielikulmalla on suuri vaikutus siihen kuinka helposti kieli syttyy eli lähtee värähtelemään pienellä ilmavirralla, mutta myös siihen kuinka helposti kieli menee tukkoon, eli lakkaa soimasta kovalla ilmavirralla. Käytännössä kielikulma on syytä säätää vastaamaan kunkin soittajan soittotapaa.

Matala kielikulma edesauttaa dynaamisempaa soittoa, sillä matalat kielet  eivät vaadi kovaa ilmavirtaa syttyäkseen soimaan. Matalan kielikulman mahdollistama pehmeä soittotyyli pidentää myös kielten elinikää. Lisäksi se helpottaa taivutus- ja ylitaivutustekniikoiden käyttöä. Ylitaivutustekniikka on miltei mahdotonta suurella kielikulmalla. Optimaalinen kielikulma taivutuksiin on matalin mahdollinen jolla kielet eivät mene tukkoon soittajan soittotyylillä.

Korkea kielikulma mahdollistaa hieman voimakkaamman ja aggressiivisemman soittotyylin. Tällöin kielet kuitenkin kuluvat nopeammin. Usein kielikulman valinta tehdäänkin nimenomaan käytettävän soittotavan mukaiseksi.

Kielikulmaa säädetään jollain kielen materiaalia pehmeämmällä työkalulla esim. kynnellä, hammastikulla tai messinkisellä kielennostimella. Jos kulmaa halutaan kasvattaa kieltä hierotaan sen juuresta ulospäin kieliaukosta. Kielikulman madallus taas tapahtuu hieromalla juuresta toiseen suuntaan eli kohti kieliaukkoa. Kielikulman säätö kannattaa tehdä vähän kerrallaan varovasti. Messinkinen kieli muistaa uuden muotonsa vähitellen. Liian kovakourainen hieronta voi vääntää kieltä vahingollisella tavalla.

Tavoitteena on madaltaa kielikulmaa mahdollisimman alas niin, että soittajan oman soittotyylin voimakkain ääni ei saa säädettävää kieltä tukkoon. Kannattaa muistaa että viritystilanteen kovin ääni saattaa olla hiljaisempi kuin keikkatilanteen voimakas puhkuminen.

Jos kielikulma säädetään vahingossa liian matalaksi, ei kieli syty ollenkaan soimaan. Tällöin on kielikulmaa säädettävä ”takaisinpäin” eli tässä tapauksessa korkeammaksi. Kieltä säädettäessä on syytä pyrkiä säilyttämään sen alkuperäinen kaareva muoto, jos tarkoituksena ei ole erityisesti muotoilla kieltä uudelleen. Tällöin se säilyttää alkuperäisen tapansa reagoida ilmavirtaan.

Kielikulman säätö lyhyesti:

1. Kieli mahdollisimman lähelle kieliaukkoa (hiero sen juuresta esim. kynnellä)
2. Ei niin lähelle että se menee kieliaukon reunan alle
3. Pyritään säilyttämään kielen kaareva muoto

Imukielen kielikulma säädettynä kompromissikorkeudelle, jolloin taivutukset sekä äänekäs soitto onnistuu helposti. [kuva perussoittotavalle säädetystä kielestä]

 Imukielen kielikulma säädettynä tosi suureksi. Näin suuri kulma on useimmiten liian suuri. Kieli ei syty helposti ja taivuttaminen on vaikeaa. Tällä kulmalla kielet kuluvat nopeasti.

Imukielen kielikulma säädettynä liian pieneksi. Kieli ei syty ollenkaan soimaan, sillä ilma ei pääse virtaamaan sen ohitse.

 

 Kielikulmaa voi säätää myös käyttäen messinkistä työkalua. Tässä kuvassa kielikulmaa suurennetaan.

 

 

 

Imukielen kielikulman pienentäminen kynnellä juuresta hieromalla.

 

 

 

 

 

Imukielen kielikulman suurentaminen irroittamatta kielilaattoja kammasta. Tämän voi tehdä periaatteessa vaikka hammastikulla. Kevyesti hieroen, vähän kerrallaan. Varsinkin jos teet tätä ensimmäistä kertaa.

 

 

 

Lähteet:
Jouko Kyhälä. 2007. Huuliharpun taipuisat kasvot. Kirjallinen työ: Vaaksan matkalla – diatonisen huuliharpun uudet mahdollisuudet. (Tohtorityö)