Viritysjärjestelmät

Huuliharppujen vireet vaihtelevat tietyssä määrin niin eri kielille viritettyjen sävelien kuin hienovireenkin suhteen. Yleisimmillä virityksillä voi huuliharppuja löytää kaupoista ja verkkokaupoista, mutta erikoisemmat vireet vaativat joko soittimen virittämistä itse tai yksilöllisesti säädetyn huuliharpun osamista. Yksilöllisen  vireen omaavan huuliharpun voi tilata suhteellisen edullisesti mm. Seydelin verkkokaupasta (ks. configurable).

HIENOVIRITYS

Puhdas viritys (just intonation)

Puhdasta viritystä käytettiin huuliharpuissa aina 1960-luvulle asti. Siinä soinnut ja pariäänet soivat korvalle miellyttävästi. Käytännössä puhtaaseen vireeseen virittäessä huuliharppu säädetään soimaan vireisesti jossain tietyssä sävellajissa, jolloin muiden sävellajien ja asemien ei kuulosta enää vireiseltä. Puhdasta viritystä on käytetty huuliharpuissa, joissa sointusoitto on keskeisessä osassa mm. Hohnerin comet- ja echo-mallit.

Tasavireisyys (equal temperament)

Tasavireisyys on nykypäivänä yleisin viritysjärjestelmä, sillä piano ja mm. kaikki sähköiset kosketinsoittimet käyttävät sitä. Tasavireisyyden etu on sen soveltuvuus kaikki sävellajien soittoon samalla soittimella ja vireellä. Tasavireisinä myydään tyypillisesti kromaattisia huuliharppuja, jotta niillä soitto eri asemista onnistuisi tyydyttävän vireisesti. Tasavireen heikko puoli on se, että soinnut ja kaikki pariäänet eivät soi siinä puhtaasti. Tasavireisyys onkin luonteva järjestelmä monille melodiasoittimille. Myös diatonisia huuliharppuja myydään tasavireisinä mm. nimellä “solo-tuning”, joka viittaa melodiasoittoon. Käytännössä jos soittaja käyttää diatonista huuliharppua melodiasoittoon monessa eri sävellajissa ja käyttää taivutuksia sekä ylitaivutuksia, on tasavireisyys todennäköisesti kätevin vaihtoehto.

Kompromissiviritys (compromised)

Diatoniset huuliharput esim. bluesharput on viritetty tyypillisesti ns. kompromissivireeseen. Kompromissiviritys tarkoittaa sitä että kielet viritetään jonnekin tasavireisen ja puhdasvireisen välimaastoon. Tavoitteena kompromissivirityksessä on se, että sekä soinnut että melodiasoitto soisivat tyydyttävän vireisesti.

VIRITYS

Alla lueteltuna muutamia blueshuuliharppujen virityksiä. Käytännössä viritysjärjestelmiä on lukemattomia, sillä kukin soittaja voi kehittää omansa.

Richter-viritys (Richter tuning)

Diatonisien huuliharppujen standardi on ns. “Richter”-viritys. Siinä puhaltamalla sointu mistä tahansa rei’istä saadaan soimaan huuliharpun oman sävellajin duurisointu esim. C-harpulla C-duurisointu. Richter-virityksessä 2-reiän imusävel ja 3-reiän puhallusävel ovat samankorkuiset.

Country-viritys (Country tuning)

Country-virityksessä 5-reiän imuäänen (duuriasteikon 4. sävel) sävelkorkeutta on nostettu puoli sävelaskelta ylöspäin, jolloin siitä voidaan soittaa sekä richter-viritystä korkeampi sävel, että alaspäin taivuttamalla richter-virityksen sävel. Country-viritys helpottaa kappaleiden soittoa, jossa näitä kumpaakin säveltä käytetään.

Harmoninen molli (Harmonic minor tuning)

Monille suomalaisille mollissa soiville perinnesävelmille tyypillinen viritys. Siinä asteikon 3. ja 6. sävel (C-hapussa sävelet E ja A) on viritetty 1/2-sävelaskelta matalammalle, kuin Richter-virityksessä. Toimii mukavasti myös monissa klezmer-kappaleissa I ja II-asemista soitettuna.

Harmoninen molli Paddy Richter -variaatio

Tässä variaatiossa on mahdollista soittaa harmonisen mollin 6. sävel ilman taivutuksia, joka tuo selkeyttä nopeisiin melodioihin esim. klezmer-melodioissa.

Luonnollinen molli (Natural minor tuning)

Luonnolliseen molliin virittäessä on asteikon 3., 6. ja 7. sävel (C-hapussa sävelet E ja A) viritetty 1/2-sävelaskelta matalammalle (verrattuna richter-viritykseen).

Paddy Richter -viritys (Paddy Richter tuning)

Huuliharppumestari Brendan Powerin kehittämä viritys, joka mahdollistaa ketterän melodiasoiton kahden oktaavin alueelta. Sopii hyvin melodiasoittoon. Siinä duuriasteikon 6. sävelen saa soitettua 3-reiästä ilman taivuttamista.

Melody maker -viritys (Melody maker -tuning)

Melody maker -virityksessä on nostettu 3. puhallusreiän säveltä kokosävelaskel ja asteikon 4. säveltä (C-harpulla F) puoli sävelaskelta. Kehitetty melodiasoittoon.

Jouhikkoviritys

Jouko Kyhälän kehittämä viritys, jossa viritetään 1. reiän imukieli ja 2. reiän puhalluskieli asteikon 5. säveleen (C-harpulla g:hen). Tämä mahdollistaa tukevan borduunasoiton, sillä se tuo borduunasoittoon yhden borduunakielen lisää sekä imu- että puhallusäänillä. Borduunavirityksellä borduunasoitto on myös helpompaa kuin richter-virityksellä. Virityksen nimi tulee muinaisesta suomalaisesta jouhikko-soittimesta, jossa käytettiin tyypillisesti borduuna-ääntä melodioiden säestykseen.

Taklax-viritys

Jouko Kyhälän kehittämä viritys, jossa 2. ja 5. reiän imuäänet on viritetty puolisävelaskelta korkeammalle, 7. reiän puhallussävel puolisävelaskelta matalammalle ja 3. reiän puhallussävel kokosävelaskeleen korkeammalle verrattuna richter-viritykseen. Kyhälä kehitti virityksen lähtökohtanaan perinnesävelmät joissa melodian modaliteetti vaihtelee esim. Johan Erik Taklaxin ohjelmistosta muinoin tallennetut sävelmät, joissa alaoktaavissa saattaa esiintyä molliterssi ja yläoktaavissa duuriterssi. Myös asteikon 6. sävelen korkeus saattaa vaihdella kesken kappaleen.

Tuplaborduuna-viritys (Double Drone tuning)

Tuplaborduuna-viritys on kehittämäni viritys, joka mahdollistaa borduunasoitossa kahden eri borduunasävelen käytön melodiaa säestämään. Siinä viritetään 2-reiän puhallusääni kokosävelaskel alaspäin. Viritykseen on mahdollista lisätä myös korkea borduuna virittämällä 10-reiän imusävel kokosävelaskel matalammaksi. Tätä viritystä voi kokeilla “turvallisesti” kiinnittämällä pieni pala sinitarraa madallettaviin kieliin, kunnes vire on haluttu.

Laajennettu Richter-viritys (Richter Extended tuning)

Tässä virityksessä on viritetty koko harppu samassa suhteessa kuin kolme ensimmäistä reikää on viritetty richter-virityksessä. Käytännössä asteikon 4. ja 6. sävel on poistettu kokonaan, mutta ne saadaan soitettua taivuttamalla. Laajennettu richter-viritys mahdollistaa hieman kromaattisemman soiton verrattuna tavanomaiseen richter-viritykseen.

PowerBender-viritys (PowerBender tuning)

Brendan Powerin kehittämä viritys. Mahdollistaa hieman kromaattisemman soiton kuin Richter-viritys mm. asteikon 3. sävel on mahdollista soittaa matalampana ns. molliterssinä ilman ylitaivutustekniikan käyttöä.

Lähteet:

Jouko Kyhälä. 2007. Huuliharpun taipuisat kasvot. Kirjallinen työ: Vaaksan matkalla – diatonisen huuliharpun uudet mahdollisuudet. (Tohtorityö)

Janne Ojajärvi. 2011-2016. Muistiinpanot käytännön opetustyöstä.

Patmissin.com. http://www.patmissin.com Luettu 26.3.2017.

Mainokset
%d bloggers like this: